Hyvinvointivaltiomme yksi peruspilareista on koulutus. Koulutuksen tarkoituksena on sivistää meitä herättäen meissä ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Koulutuksen roolia ei tule väheksyä, koska se on muun muassa vähentänyt tuloeroja ja lisännyt tasa-arvoa yhteiskunnassamme. Suomalainen koulutus on suuressa arvossa niin meillä Suomessa kuin kansainvälisesti. Erityisesti koulutuksen laatu ja maksuttomuus herättää mielenkiintoa sekä intoa kansainvälisillä markkinoilla.
Jo monien vuosien ajan muun muassa SYL on ajanut korkeakouluihin lisäpaikkoja, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus korkeakoulututkintoon. Vihdoin 2020 pyyntöihin vastattiin, kun korkeakoulujen aloituspaikkoja lähdettiin lisäämään valtakunnallisesti huomattava määrä. Aloituspaikkojen lisääminen ei jäänyt ainoastaan syksyyn 2020, vaan jatkumoa laajennuksille on saatu niin tänä kuin tulevana lukukautena.
Koulutuslaajennukset vastaavat aitoon osaajatarpeeseen sekä tavoitteeseen saada puolet tulevista ikäluokista valmistumaan korkeakouluasteelta. Valitettavasti laajennuksien aikaan, syystäkin, syntyi huoli opetuksen laadun heikkenemisestä, sillä koulutuslaajennuksissa ei ole huomioitu riittävästi opetukseen tarvittavia resursseja. Tästä syystä aloituspaikkojen lisäämistä ollaan maksamalla tinkimällä koulutuksen laadusta.
Koulutuksen laadun heikkeneminen näkyy useassa kohdassa. Yksi keskeisin, ja varmasti kaikille tutuin, liittyy opetuksen digitalisoitumiseen. Korona siirsi kaikki toiminnot kertaheitolla etäyhteyksin toteutettavaksi. Opintojen muuttuminen lähiopetuksesta etäopetukseksi on valitettavasti johtanut tilanteeseen, jossa opiskelija ei saa aitoa opetusta, vaan opetus on siirretty opiskelijalle itselleen. Aidon opetuksen katoamisen rinnalla kumpusi erilaisia lieveilmiöitä, kuten toimimattomia etäopetukseen käytettyjä alustoja sekä opetushenkilökunnan tietämättömyyttä digitaalisten työkalujen käyttämisestä.
Opetuksen yksipuolistuminen etäluentoihin sekä kirjatentteihin on synnyttänyt minussa aitoa huolta myös saavutettavuuden näkökulmasta. Opetusmuodot eivät tunnista meitä, jotka kärsimme esimerkiksi lukihäiriöstä, mistä johtuen jo entuudestaan haastavat opinnot haastavat meitä lisää. Opetuksen kadotessa ja kohtaamisten siirtyessä internetiin koen opiskelijoiden yhdenvertaisen mahdollisuuden aitoon oppimiskokemukseen horjuvan. Koen myös, että yhdenvertainen mahdollisuus tarkoittaa jokaisen opiskelijan oikeutta saada aito oppimiskokemuksen ilman painetta siitä, että ei pysy samassa tahdissa muiden opiskelijoiden kanssa. Tätä voidaan edesauttaa, esimerkiksi takaamalla sellainen oppimisympäristö, jossa on riittävästi henkilöresursseja takaamaan aito tuki opiskelijalle.
Etäkurssit ovat niin uhka kuin mahdollisuus. Etäyhteyksien lisäksi korkeakoulujen tulee varmistaa ensisijaisesti laadukas lähiopetus. Monella opiskelijalla on pelko, että moni lähiopetuskurssi muuttuu etäopetukseksi opetuskulujen säästämisen takia. Onkin tärkeää ohjata enemmän resursseja koulutukseen ja tehdä kunnianpalautus Suomen korkeakoulutukselle!
Комментарии